UUDET ARKEOLOGISET LÖYDÖT KERTOVAT LISÄÄ TRAAKIALAISISTA

HAUDANRYÖSTÄJÄT JA RAHAPULA TUTKIMUKSEN UHKANA
Viime kesän aikana Bulgariasta on löydetty kaksi merkittävää traakialaista muinaismuistoa. Ne ovat toisistaan erillisiä kohteita: Perperekin palatsi Kurdzhalin lähellä ja Staroselin hautakammio Plovdivin lähellä. Joulukuussa arkeologit löysivät vielä ainutlaatuisen hautakammion Haskovon tienoilta Aleksandrovon kylästä. Bulgarian alueelta on 1900-luvun arkeologisissa tutkimuksissa löydetty valtaisa määrä temppeleitä ja hauta-aarteita. Taidokkaasti valmistetut esineet ja hyvin säilyneet seinämaalaukset antavat värikkään ja yksityiskohtaisen kuvan muinaisten traakialaisten elinkeinoista, kulttuurista, mytologiasta ja historiasta. Traakialaiset eivät ole jättäneet jälkeensä kirjoitettuja muistomerkkejä ja heidän kielestään tunnetaan pääasiassa vain nimiä.

TRAAKIA JA SEN ASUKKAAT
Muinainen Traakia muodosti alueellisen ja etnisen kokonaisuuden, joka rajoittui pohjoisessa Tonavaan ja etelässä Egeanmereen, ulottui yli koko itäisen Balkanin niemimaan ja levittäytyi laajimmillaan lännessä Adrianmereen saakka. Traakialaiset olivat indoeurooppalainen, lukuisiin heimoihin jakautunut, sotataidoistaan kuulu kansa. Esitraakialaiset asuivat Balkanilla n. 4000 eKr. alkaen ja varsinaisesti traakialaisiksi kutsutut heimot n. 2000 eKr. – 600 jKr. Ensimmäisellä vuosituhannella eKr. he muodostivat suhteellisen yhtenäisen heimokokonaisuuden. Herodotoksen mukaan traakialaiset olivat monilukuinen kansa verrattuna kreikkalaisten kaupunkivaltioiden asukasmääriin. Traakialaisten ydinjoukko oli arvioiden mukaan noin miljoona. Suurimmillaan heidän lukumääränsä oli 400-luvulla eKr. Odrysien kuningaskunnan aikana. Odrysien kuningaskunta jakautui kolmeen osaan vuonna 359 eKr. Vuoteen 324 eKr. mennessä koko eteläinen Traakia oli Makedonian kuninkaan Filippos II hallussa.

Roomalaiset etenivät Tonavalle 70-luvulla eKr. ja alistivat Mustanmeren rannikon kreikkalaiset kaupungit. Traakia joutui roomalaisten vasallivaltioksi ja sen soturit taistelivat roomalaisten joukoissa. Näihin aikoihin liittyy Rooman valtakunnan orjakapina (74-71 eKr.), jonka johdossa oli traakialainen Spartakus. Myös monet kapinoivista orjista olivat traakialaisia. Vuonna 46 eKr. Traakia muuttui hallinnollisesti Rooman provinssiksi, jona se oli vuoteen 284 asti ja muuttui myöhemmin osaksi Bysantin keisarikuntaa. Esibulgaarit tunkeutuivat Traakiaan 600-luvulta alkaen ja sulautuivat traakialaisiin tuoden samalla slaavilaisen kielen.

Traakialaiset harjoittivat korkeatasoista maanviljelyä ja karjanhoitoa ja olivat tunnettuja voimakkaanmakuisista viineistään. Kreikkalaisessa mytologiassa tunnetut jumalat Apollon, Dionysos ja Askleipos sekä myyttinen laulaja Orfeus olivat traakialaisten palvonnan kohteita. Viinin jumalan Dionysoksen kultti syntyi traakialaisille sukua olevien Vähä-Aasian fryygialaisten keskuudessa. Euroopan puoleisessa Traakiassa Dionysosta palvottiin Rodopivuorten metsissä. Hän oli elinvoiman ja viinin jumala. Dionysoksen kultti tuli Kreikkaan 700-luvulla eKr. Orfeus oli syntynyt Traakiassa ja lumosi laulullaan koko luomakunnan. Traakialaiset lääkärit olivat Orfeuksen, Askleipoksen ja Zalmoksiksen pappeja, jotka käyttivät psykoterapeuttisia parannusmenetelmiä musiikin, runouden ja keskustelujen avulla. He olivat myös taitavia kirurgeja.

Hevosella on traakialaisessa mytologiassa tärkeä osuus. Homeros kertoo traakialaisten uskoneen, että jumala voi ilmaista tahtoaan hevosen välityksellä. Jumala voi ottaa hevosen hahmon. Hevonen esiintyy ns. traakialaisen ratsastajan yhteydessä. Ratsastaja on nimettömän maailman luojan symboli, jonka palvonnasta todistavat lukuisat nyky-Bulgarian alueelta löydetyt suuret ratsastajaa esittävät kallioreliefit, joista mahtavin on Rusen tienoilla .Ratsastajaa on kuvattu lukuisissa votiivipatsaissa ja rahoissa. Monet kulta-aarteiden kauneimmista ja hienostuneimmista esineistä ovat olleet hevosten koristeita.

Kultapitoiset Traakian vuoristot tarjosivat raaka-aineen loistaville kultaesineille, joista todistavat Panagjurishten, Valchitran ja Varnan kulta-aarteet. Hopeaesineistöä on löydetty Lukovitin, Letnitsan ja Rogozenin alueilta. Aarteita säilytetään sekä Arkeologisessa että Historiallisessa museossa Sofiassa.

UUSIA UHANALAISIA LÖYTÖJÄ
Lähes jokaisen aarteen tai temppelin mainitaan löytyneen sattumalta – joku on vain kompastunut niihin tai löytänyt poikkeuksellisen maan alle johtavan kolon, joka on osoittautunut kokonaiseksi temppeliksi ja kätkenyt sisäänsä mittaamattoman arvokkaita esineitä ja loisteliaita seinämaalauksia.
Monien löytöjen takana on kuitenkin vuosikymmenien tutkimustyö. Kurdzhalin lähellä Rodopivuorilla sijaitseva Perperek (muinainen Perperikon) löydettiin viime vuonna arkeologien ollessa etsimässä traakialaisten uhrialttareita. Tutkimukset johtivat löytöön, jonka uskotaan olevan traakialaisen hallitsijan palatsi. Monikerroksinen rakennus on L-kirjaimen muotoinen ja siihen johtaa 100 metriä pitkä käytävä. Rakennuksessa on useita kivestä rakennettuja huoneita ja portaikkoja. Perperek on ollut kulttipaikka, josta 400-300-luvuilla eKr. tuli Traakian odrysien pääkaupunki. Palatsi on hyvin säilynyt ja sitä ympäröivää kaupunkia aletaan kaivaa esiin. Arkeologit uskovat jopa Aleksanteri Suuren käyneen paikalla ennen maailmanvalloitukselle lähtöään. Alueelta on löydetty kuitenkin neoliittisen ajan keramiikkaesineistöä, mikä todistaa paikalla olleen asutusta jo ennen traakialaisten tuloa. Perperekin tutkimukset tulevat kestämään vuosia.

STAROSELIN AARTEET



Kesän aikana arkeologit paikallistivat traakialaiselle hallitsijalle kuuluneen hautakammion Staroselin kylässä Haskovon lähistöllä. Hautakammio on kooltaan toiseksi suurin Bulgariassa löydetyistä. Hautakammion esineistön joukossa on kultainen otsakoru ja kultasormus, jotka ovat peräisin 400-luvulta eKr. Kammiosta on löydetty myös neljä hopea- ja kahdeksan pronssiastiaa, pronssikilpi, kypärä, miekkoja ja pronssikärkisiä nuolia.
Staroselin kaivauksista vastaa tohtori Georgi Kitov, Bulgarian tiedeakatemian arkeologisen tutkimuslaitoksen Traakian arkeologian osaston johtaja. Kitovin tutkimuksissa löydettiin 1990-luvulla useita hautakammioita Shipkan ja Kazanlukin alueilta. Näiden kaivausten esineistö oli näytteillä Yhdysvalloissa vuonna 1997. Georgi Kitovin mukaan nyt löydetty Staroselin hautakammio on tärkeimpiä viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana tehdyistä hautalöydöistä. Kitov on pahoitellut kulttuuriministeriön niukkoja mahdollisuuksia myöntää varoja kaivauksille. Varoja on luvattu vain haudan peittämiseen betonilla ulkopuolisten tunkeutumisen estämiseksi.
Bulgarian lehdistössä ilmestyneiden tietojen mukaan Bulgarian kulttuuriministeriöllä ei ole varoja suojella Perperekin ja Staroselin löytöjä asianmukaisella tavalla ja työt etenevät yksittäisten sponsoreiden lahjoituksien avulla. Bulgarialaiset arkeologit ovat alansa parhaita asiantuntijoita, mutta tällä hetkellä heille ei voida aina maksaa edes päiväpalkkaa, joka vastaa 36 mk/päivä. Staroselin hautakammioon liittyvää tilannetta on käsitelty tammikuussa 2001 Karlovossa pidetyssä III kansainvälisessä arkeologien tapaamisessa. Tällä on yritetty kiinnittää kansainvälistä huomiota ainutlaatuisen muistomerkin säilyttämiseen ja tutkimiseen.

LOISTELIAAT SEINÄMAALAUKSET KALETOSSA


Viimeisin merkittävä arkeologinen löytö on traakialainen hautakammio Aleksandrovossa Haskovon lähistöllä. Sen löysi Georgi Kitov joulukuussa viime vuonna. Paikka on nimeltään Kaleto ja paikallisten asukkaiden mukaan sitä on etsitty 1800-luvulta lähtien. Haudanryöstäjät ovat käyneet kammiossa ja rikkoneet sen osia. Hautakammion erikoisuutena ovat loisteliaat, värikkäät seinämaalaukset, jotka ovat kirkkaammat kuin Kazanlukin hautakammiossa. Kammiossa on kaksi huonetta ja molemmat on koristeltu maalauksin, joiden aiheet on tähän asti nähty vain traakialaisissa kulta- ja hopeaesineissä. Maalaukset kuvaavat metsästäjiä, eläimiä, kasveja ja aseistautuneita sotureita. Yhdessä maalauksista ratsastava metsästäjä lävistää keihäällään villisian. Maalausten väreinä ovat punainen, sininen, keltainen ja musta, mutta hallitsevin väri on tiilenpunainen.
Kaleton hautakammion suojelussa ulkopuolisilta on ollut omat ongelmansa. Lisäksi arkeologi Kitovia on arvosteltu sensaatiohakuisuudesta hänen ilmoitettuaan löydöstä lehdistölle ja järjestettyään tutustumiskäyntejä kammioon. Toisaalta tiedottamista voi perusteella suojelun kannalta – ilman julkisuutta hautakammio olisi voinut jäädä ryöstäjien armoille. Maalausten säilymisen edellytyksenä on kammion ilman pysyminen tilassa, jossa se oli ennen sisäänkäynnin avausta. Tilanne on jokseenkin epäselvä, koska rahoitusta ei ole saatu järjestymään. Pessimistien mielestä löytöjen olisi parempi pysyä maan alla. Hautakammioiden kohtaloon on pyrkimyksenä vielä palata lehtemme sivuilla.

Anneli Ojala

Siirry sivulle