Musiikki on erottamaton osa ei vain perheen tai kalenterivuoden juhlia vaan
myös bulgaarin elämää kokonaisuutena. Laulut ovat olennaisin osa kansakuntaa.
Laulut ovat seuranneet bulgaareja arjessa kuin myös juhlassa, historian>
kuohunnan ja koettelemusten aikana, iloissa ja sumissa. Eikä ole sattumanvarainen paradoksi,
että bulgaari laulaa ollessaan surullinen. Tämä taipumus melodioihin on auttanut luomaan
lauluja kaikkialle, jokaiseen tilaisuuteen (joulu, pääsiäinen. Pyhän Yrjön päivä, sormuksille
laulaminen tai sateen rukouslaulu), lauluja työtä tehdessä (sadonkorjuu, työskentelevä mehiläinen,
viininkorjuu, heinänteko jne), pöytälauluja, tanssilauluja, kertosäelauluja ja monia muita.
Musiikki ei ole maantieteellisesti jakautunut rajattuihin alueisiin, vaikkakin seuraavilla
musiikin murrealueilla on kullakin omat ominaiset luonteenpiirteensä, Pohjois-Bulgaria, Dobrudza,
Traakia, Sooppi, Pirin, Sredna Gora ja Rhodope.
Bulgarialainen kansanlaulu on pääasiallisesti homofonista. Jopa silloin kun kaksi ryhmää laulaa
(kuoroja toinen kuoro tai soololaulaja ja kuoro), vuorottelevat tai jommankumman puolen johtaessa
toinen puoli seuraa, laulu kuulostaa yksiääniseltä. Bulgarialaisen musiikin rytmi ja rikkaus on
asteikolla, joka asiantuntijoiden mukaan ulottuu suurenmoisesta loistokkuudesta ulkomaalaisen
mielestä alkukantaiseen monotoniaan. Tämä aikaansaadaan monenlaisilla aikayhdistelmillä
perustuen pidennettyyn kestoon. Tämä tekniikka tekee bulgarialaisista kansanlauluista
ainutlaatuisia, sillä pidennetty kesto on eurooppalaiselle musiikille tuntematon piirre.
Pidennettyä kestoa käytetään muun muassa rhodopelaisissa lauluissa. Eniten bulgaarit pitävät
kertovista lauluista; niinpä etupäässä esitetään perinteellisiä, tovia haiduk-lauluja.
Lausunta on melodista, järjestelmällistä tai koristeellista, ja säkeet noudattelevat sävellä.
Esimerkiksi sisällöltään ylistävien ja hyväntahtoisten joululaulujen sävel on iloinen
ja optimistinen. Haiduk-laulujen sävel on laaja ja vapaa, sadonkorjuulauluissa venyvä ja
lopuksi vieraille maille elantoaan ansaitsemaan menneiden laulamat laulut ovat täynnä tuskallista
muisteloa menneestä nuoruudesta. Bulgarialaisten kansanlaulujen tyyliä sanotaan kovaksi johtuen
laulajan voimakkaasta äänestä, jollaisesta kansa pitää. |
 Huolimatta
siitä, että bulgarialainen kansanmusiikki on etupäässä laulettua, soittimet ovat
myös
 moninaiset.
Ne voidaan
jakaa kolmeen ryhmään; yksi- ja kaksiääniset puhaltimet (pilli,
paimenhuilu, säkkipilli ja puuhuilu), jousisoittimet (luuttua muistuttava tambura ja viulun
näköinen gadulka) ja lyömä-soittimet (rumpu). Soitinmusiikki pohjautuu vokaalimusiikkiin kullekin
instrumentille sovellettuna. Bulgarian Tiedeakatemian Kansanperinteen Instituuttiin on koottu yli
70 000 kansanlaulua. Kansanlaulut ovat pohjana Bulgarian nykymusiikin kaikille lajeille.
Kansanmusiikkiin perustuvat ja siihen sovitetut sävellykset erottuvat omaperäisyydessään ja ne
ovat hyvin arvostettuja Euroopassa ja saavuttavat menestystä kansainvälisillä estradeilla. |